Huipputyypistä parhaimpaan
Tulin maanantaina intoa puhkuen kotiin. Pakara mustelmilla, naarmuja lapojen välissä, kyynärpäät arkana ja paidan selkämys jäkälissä. Mutta silti hymyilin. Hymyilin leveämmin kuin pitkään aikaan.
Samalla oven avauksella kotiin saapui jalkapalloileva tyttäreni joukkueen ”painitreeneistä”. Samalla lailla hymy huulilla: ”Mua sattuu joka paikkaan, mutta mä osasin ja mua kehuttiin. Meillä oli ylikivat harkat.”
Olen juuri hankkinut uuden maastopyörän. Täysin uusi tuttavuus minulle lukkopolkimineen ja jousineen. Olin ollut valmentajani, Maija Koskimäen kanssa Seinäjoen Joupiskalla harjoittelemassa (=opettelemassa). Jalat kiinni polkimissa, pyörä vei naista eikä nainen pyörää.
Hehkutimme tyttäreni kanssa kilpaa valkkuja, kuinka he ovat huipputyyppejä, ihan parhaita. Yht`äkkiä Mimmi kysyi: ”Mikä tekee huipputyypistä parhaimman, siis vielä paremman?”
Jäin pohtimaan kysymystä.
Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa, kilpaillut, kuntoillut ja siltä väliltä. Tarvitsen treenaamiselle jonkin tavoitteen, jonkin kisan. Osaan valmentaa itseäni, koska olen fysioterapeutti ja vanha kilpahiihtäjä. Treenataan niin että tuntuu ja on puoliraato. Painonhallinnan periaate: Turpa kiinni niin läskit lähtee.
Mutta en ole kehittynyt, kipuja kylläkin on tullut. Kunnes aloitin vuosi sitten Running Club Wasan juoksukoulussa ja tammikuussa Seinäjoen T2M:lla. Hidasta, tee tukiharjoitteita, liikkuvuutta. Ja ennen kaikkea kuuntele kroppaa.
Tajusin, että en olekaan täydellinen itseni valmentaja vaan joku muu tietää paremmin mitä tarvitsen, miten etenen, miten syön.
Ja parasta tässä on se, että teemme yhdessä. Tsempaten ja himmaten. En ole koskaan jättänyt starttia väliin, paitsi tämän kevään HCR. Kun Juhani Riihola sanoi, että tulee muitakin puolikkaita. Ja kuinka Maija tsemppasi minut maastolenkillä ajamaan kivikkoisen laskun:”Sä pystyt siihen.” Ja mä pystyin!
Tämä tekee hyvistä tyypeistä parhaimmat <3
Olen vihdoin oppinut kuuntelemaan itseäni, tasapainottamaan työn, kodin ja harrastukset. Kroppaa kuunnellen, toipuen ja opiskellen. Tiedän, että elämäni parhaat vuodet ovat vasta edessä.
Kun kaadutaan, noustaan ylös!
p.s. Seuraava kisa jo mietinnässä…
