Hyvä työ mahdollistaa hyvän loman
Olen onnekas.
Onnekas siitä, että minulla on työ. Ja siitä, että minulla on hyvä työ. Se on vaihtelevaa, mielenkiintoista, uusiutuvaa ja myös rutiineja. On myös päiviä, jolloin kaikki suunnitelmat menevät päälaelleen ja silmänräpäyksessä aloitetaan hyvin hektinen selvitystyö. Lähes jokaisena työaamuna menen mielelläni töihin. Niinä aamuina, kun tuntuu vaikealta herätä, se johtuu liian myöhäisestä nukkumaanmenosta tai jostain muusta. Tunnen, että minua arvostetaan työssä. Työnantaja ja työkaverit ovat huippuporukkaa. Joskus on oltava tiukka ja hoitaa ikäviäkin työtehtäviä. Nautin niistäkin päivistä.
Olen onnekas.
Jos minulla ei olisi työtä, minulla ei olisi lomaa. Jos minulla ei olisi hyvä työtä, en osaisi nauttia lomasta. Jos työhön meno ahdistaisi, murehtisin sitä jo lomalla.
Mutta nyt olen nauttinut kuukauden jaksosta. Täysillä joka metristä. Useamman vuoden tavaksi olen ottanut, että lähden heti reissuun, kun loma alkaa. Sillä pääsen irrottautumaan arjesta parhaiten. Useimmiten olen laittanut rinkan selkään muutaman päivän vaellusta varten. Tänä vuonna tein siinä poikkeuksen, että hyppäsinkin ensin lasten kanssa sinivalkoisille siiville ja suuntasimme pienelle kaupunkilomalle. Se toimi yhtä hyvin kuin vaellus. Yhteistä aikaa perheen teinien kanssa. Ulkomailla nettiä kun ei ole koko ajan saatavilla, on yhteinen aika siellä aina läsnäoloa toisillemme. Lapset ovat oivaa matkaseuraa. Maailma avartuu ihan toisella lailla heidän silmin katsoessa.
Rehellisyyden nimissä tämän kaupunkireissun jälkeen oli oikeinkin rentouttavaa lähteä rinkka selässä erämaan hiljaisuuteen. Olen usein miettinyt sitä, että siellä hiljaisuudessa luulisi kaikkien ajatusten vain pyörivän päässä. Muita ärsykkeitä kun ei ole. Mutta se ei mene niin. Vaeltamassa ei päässä ole yhtään ajatusta. Seuraat katseellasi kiviä, kantoja ja koloja, joihin jalkasi asetat. Hullaannut maisemista, auringonnousuista, pienistä puroista ja vain siitä hiljaisuudesta. Mietit kuumeisesti, että keitänkö nuudeleita vaiko pussimuusia seuraavalla nuotiopaikalla. Inhoan kylmää, märkää ja teltassa nukkumista. Siellä sekään ei haittaa.
Mutta loma ei voi olla pelkkää liesussa oloa. Asun 50-luvun omakotitalossa ja sen kunnossapito vaatii osansa. Sen ajan taloissa on vielä kohtuullisen kokoiset pihatkin, joten nurmikkoakin pitää leikata. Jokavuotiset orapihlaja-aidan leikkuut, terassin öljyämiset, sepelin lapioinnit ja polttopuiden sisään heittelyt muistuttavat vuosi vuodelta vanhenevasta kropastani.
Tämän kesän kohokohtia ovat olleet useammat reissut synnyinseudulleni. Tarkkaan ottaen lomani alkoi Turussa Paavo Nurmen puolimaratonilla. Hetken mielijohteesta lupasin lähteä ystäväni tyttären seuraksi juoksemaan. Niinpä huomasin lyllertäväni pitkin Yliopistonkatua eteenpäin. Kesään kuuluu myös festarit. Ensi kosketukseni Karjurockiin heinäkuun helteisenä lauantaina oli mukava kokemus. Ja sokerina pohjalla suuret purjelaivat Tall Ships Race Turussa. Ihana tunnelma, paljon oheistapahtumaa ja hyväntuulisia ihmisiä.
Perheemme elämä muuttuu syksyn tullen myös siten, että vanhimmat tyttäreni muuttavat molemmat Helsinkiin. Tänään olenkin elpynyt vanhimman muuttoturneesta Vaasa-Outokumpu-Helsinki-Vaasa. Siihen verrattuna toiseksi vanhimman muutto Turku-Helsinki on kuin 100 m aidat.
Liikunnalliset tavoitteet päivitetty, treeniohjelma monipuolistettu. Silläkin saralla ihania juttuja tulossa.
Loma on nyt sunnuntaita vaille valmis. Tuntuu mukavalta taas mennä töihin. Osittain uudet työtehtävät ja haasteet odottavat. Nautin elämästä <3 
