Jos kirjoittaisin blogia…
26.8.2015: Jos kirjoittaisin blogia, niin tänään siinä lukisi toisten ihmisten arvostamisesta, kunnioittamisesta, nöyryydestä. Liian paljon itsestäänselvyyttä ja itsekkyyttä. Kadonnut suuri pieni sana – Kiitos!
5.10.2015: Jos Kirjoittaisin blogia, siinä lukisi tänään näin:
”Roosa-nauha on merkki rintasyöpään sairastuneiden naisten tukemisesta. Tämä viikko on nimetty valtakunnalliseksi Roosa-nauha viikoksi.
Itselleni Roosa-nauha on paljon muutakin kuin symboli. Elämäni aikana olen kohdannut syövän monet eri kasvot. Eri silmin katseltuna: läheisen, omaisen, potilaan, ystävän <3
Nämä ovat facebook-postauksiani menneeltä syksyltä. Tyttäreni Suvi ja Nora totesivat molempien kertojen (ja lukuisten samanlaisten suullisten kommenttien) jälkeen, että miksi et sitten kirjoita.
Siitä se ajatus lähti viriämään. Ensin kaivoin esiin vanhan kirjoitelmani, joka oli julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden kirjoituskilpailun satona. Pian huomasin hypisteleväni kirjakaupassa pientä, kovakantista muistikirjaa. Kuin huomaamatta siihen tuli muutama pöytälaatikkoruno. Arjen kiireet ja stressi väistyivät lenkkeillessä tai lätkäharkoissa. Silloin aivoille jää tilaa hengittää, antaa ajatusten tulla.
Vaikein asia oli miettiä mikä blogille nimeksi tai alle sopiva kuvaus. Kyselin lapsilta, että mitä sanontaa käytän usein. No vastaukset olivat ainakin rehellisiä. ”Mä meen nyt pissalle”; ”Mikä pahan tappaisi”; ”Tiskikone on sun ystävä ja kaipaa helliä käsiäsi”; ”Voi, voi…”
No, eipä niistä oikein mitään hienoa irronnut, mutta tämän päivän sana onkin erottua joukosta.
Hienoa Sari. Jatka samaan malliin!