Kanavasurffailua
Eräs puolituttu kysyi kerran, että harrastanko kanavasurffailua? Hetkeäkään empimättä vastasin, että ei oikein ole mun laji kun inhoan kylmää vettä eikä tuo uintitaitokaan niin kehuttava ole. Toki sieluni silmillä näin, kuinka upeaa olisi meloa suplaudalla pitkin Venetsian kanavia. Kysyjän ilme oli tosin näkemisen arvoinen vastauksestani. Sellainen hämmentynyt kommentti: ”Ai, okei. Ne et vissiin kauheasti katso teevee:tä”.
Tämä tuli tänään mieleeni pihalla touhutessani. Asun -50-luvun omakotitalossa. Alueella olevat kaikki talot ovat rakennettu heti sodan jälkeen samalla sapluunalla. Meidän talon pihassa on suuri kivi, jonka päällä on kolme, betonista valettua ”anturaa”. Niiden päässä vielä kierretappi ja iso mutteri. Ne herättävät paljon kysymyksiä.
Näiden valujen päällä on ollut aikanaan alueen yhteinen, iso televisio masto. Käytössä oli kaksi kanavaa, joita pystyi vaihtamaan vain keskuksesta, joka sijaitsi meidän talossa. Jos halusi, että kanava vaihtuu, niin soitto tai vaikka polkupyörällä sanomaan, että ykköseltä tulisi nyt parempi ohjelma. Sillä seurauksella, että kaikissa taloissa vaihtui kanava.
Onneksi tämä perinne ei seurannut talon mukana. Nykyisellä kanavatarjonnalla en kerkeisi muuta kuin painelemaan nappeja, saamaan kiukkuisia soittoja ja jono ovella olisi varmasti pidempi kuin ämpärijonossa.
Betoniset paalut ovat osa talon historiaa. Uusiokäyttöä niille olen kovasti miettinyt. Olisihan se kiva, vaikka palju siihen päälle rakentaa…
