Täsä mää olen… Triathlonkausi 2017 – oletko valmis?
Huomenna se sitten alkaa. Enkä ole ollenkaan varma, pidänkö siitä. Miksi ihmeessä ihminen menee vapaaehtoisesti niin suurelle omalle epämukavuusalueelleen? Kun voisi vain olla.
Olen aina harrastanut kestävyysurheilua, pitkiä matkoja. Naama kuolassa ja räkä poskella kaatunut maaliviivalle. Istunut 16-vuotiaana Finlandia-hiihdon jälkeen saunassa Siiri Rantasen kanssa. Isoäidin ikäinen Siiri oli voittanut minut muutamalla minuutilla. Mutta tunsin suurta kunnioitusta ja ihailua.
En ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Raskasrakenteinen ja hidas kuin etana. Lonkkia sattuu ja on tylsää. Entä uiminen. Karmea tunne kun vesi tulee naamalle, hallitsemattomasti. Henki salpaantuu ja tuntuu että tukehtuu. Pyöräilykään ei kuulu lempilajeihini, paitsi maastossa. Siellä ei tuule eikä rekat ajat kylkeä vistäen ohi.
Ja mitä meninkään tekemään viime kesänä. Ystävättäreni Linda Kolmonen sai minut houkuteltua Vaasa Sun City Triathlonin pikamatkalle. Ja yht`äkkiä huomasin olevani Lindan märkäpuvun kanssa meren aallokoissa. Minä, joka inhoan kylmää vettä enkä osaa uida. Ja kyllä. Suoriuduin maaliin. En hukkunut, vaikka järjestäjien kanoottimiehet kyselivät yhtenään, jaksanko. Minä nautin koko rahan edestä +16 asteisessa vedessä.
Siitä se sitten lähti. Itsensä voittamisen tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno. Vaikka olen ollut monenlaisissa kilpailuissa elämäni aikana, niin mikään niistä ei ole saanut aikaan sellaista fiilistä. Sellaista tunnetta, että pystyin siihen. Vaikka tulostaulukossa olin kärkipäässä väärinpäin luettuna, se ei haitannut. Vaan se, että minä uskalsin ja minä pystyin.
Ja jäin kerrasta koukkuun. Tätä tahtoo lisää. tahdon oppia uimaan, vapaauintia. Tahdon voittaa pelkoni ja uskaltaa laittaa kasvot veteen pelkäämättä että tukehdun. Että uskallan uida enemmän kuin 400 metriä. Että opin nauttimaan juoksemisesta. Ja siitä, että viiletän pyörällä kohti Raippaluodon siltaa tuulta uhmaten.
Täältä tullaan Maija Koskimäki ja t2m triathlonryhmä. Huomenna se alkaa, elämäni ekat uintiharkat 🙂
